NOVIISIKOKEELLA UUDELLE VUOSIKYMMENELLE

 

 

Kaakon Beagle ry järjesti historiansa ensimmäiset noviisikokeet 4.1.2020 Kouvolan Kimolan kylässä. Ensisijainen tavoite oli koetoimintaan osallistumisen kynnyksen pienentäminen. Tähän liittyen järjestäjä sitoutui hankkimaan tarvittavat tuomarit noviisiohjaajalle tai koetaivalta ensikertaa aloittelevalle beaglelle.

Sanakirjan mukaisesti noviisi määritellään mm aloittelijaksi ja vasta-alkajaksi.

Noviisius tulkittiin näissä kokeissa varsin laveasti. Kokeessa nähtiin siten useita eri alan aloittelijoita. Parasta tietysti oli, että kokeeseen ilmoittautui ensimmäistä kertaa koetaivaltaan aloittelevia koiranohjaajia beegeleineen. Nuorin noviisina koeteltu beagle oli alle 1 1/2 vuotias!

Ilmoittautumisajan päätyttyä koiria oli yhteensä kymmenen, joista yksi perui loukkaantumisen takia osallistumisensa. Kokeeseen osallistui lopulta kolme eri ajavaa rotua eli beaglejen lisäksi kokeessa oli noviisiohjaaja suomenajokoiralla, sekä ykkösen tulosta tavoitteleva eestinajokoira. Osallistujamäärän osalta todettiin “positiivinen ongelma” eli kokeeseen oli saatu odotettua runsaampi koiramäärä. Suunniteltu keskuspaikka metsästysseuran tiloista vaihdettiinkin paremmat tilat tarjoavalle Kimolan kyläyhdistyksen hallinnoimalle Seurapirtille. Maantieteellisesti koirien omistajat olivat aina Heinävedeltä Espooseen ja Orimattilasta Imatralle. Noviisikokeessa nähtiinkin mukavan laaja-alainen kattaus ihmisiä, joista virisi keskuspaikalla värikäs puheensorina.

Koepäivän aamu valkeni voimakkaan tuulisena, mutta selkeänä. Yön pienen pakkasen jäljiltä maa hohti vaihteeksi kevyen kuuraisena. Maasto muistutti kuitenkin  ajankohdaltaan lähinnä marraskuista maisemaa. Lumesta saatiin päivällä ohut aavistus päivän, lämpötilan kohotessa nollaan ja valkoisten haituvien täyttäessä tuulisen ilman.

Koemaastot seitsemältä eri metsästysseuralta

Ajokokeeseen saapuvalle oleellisinta on laadukkaat ja turvalliset koemaastot. Tämä edellyttää järjestäjältä maastoihin ja tuomaritehtäviin liittyviä puhelinkeskusteluja ajokoiraharrastajien parissa. Jokaisen soiton tuloksena kerrattiin paitsi koirien ja omistajien kuulumiset, sekä synnytettiin suuntaviivoja tuleviin koeponnistuksiin. Lopputuloksena löydettiin noviisien joukkoon kokemusta ja maaston tuntemusta eli mentorointia koirien arviointiin. Kokeessa koeteltiin Kaakon Beaglen osalta ajokoiria osin uusissa maastoissa, yhdenlaista noviisitoimintaa siis tämäkin!

Noviisitoimijat, tulevaisuuden perusta

Kokeen osalta oli nähtävissä kasvattajien hienoa aktiivisuutta, joka ilmeni kannustuksena osallistua koetoimintaan. Tämä oli tiedottamisen lisäksi konkreettista tukea esimerkiksi toimista tuomaritehtävissä tai osallistumista koiranohjaajan ajokoekustannuksiin. Käytännön tuki on tärkeintä, mutta myös joidenkin yhdistysten tarjoama rahallinenkin korvaus voi toimia kannustimena. Erilaisia paikallisia mahdollisuuksia kannattaa soveltaa ja parhaita käytänteitä jakaa eri yhdistysten kesken.

Oppipojasta kisälliksi vai sittenkin ajokokeisiin?

Tämän kokeen osalta paikalliselle metsästysseuralle ja aiheesta kiinnostuneille esitettiin avoin kutsu saapua seuraamaan koetoimintaa. Aiheesta oli myös kirjoitettu yhdistyksen nettisivuille. Lopputulos oli suotuisa ja oli mukava havaita uusia henkilöitä perehtymässä niin maasto-oppaan, ylituomarin autonkuljettajan kuin palkintotuomarinkin tehtäviin. Järjestäjänä oli miellyttävää toimia aktiivisten esitysten ja myötämielisten vastausten ristitulessa.

Paikkakunnalle hankittujen nuorien ajokoirien myötä oli havaittavissa kasvanutta kiinnostusta ajokoetoimintaan. Tässä ei kannata olla roturasisti, vaan muistaa kirkkaana yhteinen asia: uusien toimijoiden löytäminen koetoimintaan!

Verrattomana esimerkkinä tästä käy 13-vuotiaan aloittelevan beagleharrastajan tutustuminen koetoimintaan. Nuorukainen kuunteli aamuvarhaisella isoisänsä kanssa keskuspaikalla pidetyn ylituomarin aloituspuhuttelun ja pääsipä maastoonkin tuomariryhmän mukaan. Tämä edellytti maastoon arvotun myötämielisen koiranohjaajan ja ylituomarin suostumuksen. Beaglen ja tuomariryhmän työskentelystä voitiin näin Kimolassa istuttaa ajokoetoiminnasta  muistijälki, nähtäväksi jää miten tämä “kennelsiemen” kehittyy.

Suunnittelematta noviisiksi

Maastoarvonnan seurauksena allekirjoittanutkin huomasi yllättäen olevansa noviisi. Onnetar toi arvioitavaksi eestinajokoiran. Koira oli kilvoitellut itsensä ko rodun sm-koitoksessa viime vuonna hopealle. Nuoresta iästään huolimatta koiralle oli kertynyt kaadettuja jäniksiä omistajan mukaan kymmenittäin. Toki itselleni kaadetut jänikset eivät ole koskaan ollut koiran arvostuksen mittari. Kaadot kertovatkin mielestäni aina enemmän omistajan, kuin koiran ominaisuuksista.

Ryhmätuomarilla kokemusta eestinajokoirasta oli pykälää verran enemmän, toki sekin vuosikymmenten takaa. Arvioitava koira kuitenkin helpotti noviisin työtä osoittautumalla luonteeltaan varsin “beegelimäiseksi” siis miellyttävä luonne, eikä työinnossa moitittavaa – haastavista olosuhteista huolimatta.

Maastoissa on yhä enemmän oheisia tuotoksia ja kauriskannat ovat jatkuvassa kasvussa. Kohtaamiset erikokoisten sorkkaeläinten kanssa ovatkin lisääntyvää todellisuutta. Eestinajokoiralle ei kauriista tullut lauantaina kohtaamisesta huolimatta ongelmaa. Minulle noviisin tulikokeesta muovautui siten perinteinen, varsinkin kun koiranohjaajan tutkamalli ei sallinut haukun kuuntelua. Reipas jalkatyö ja hajautettu koeryhmä auttoivat poimimaan loittonevan ajon haukutut ajominuutit talteen.

Voitolla on “monta isää …

Noviisikokeen onnistuminen eli koirien runsas osallistujamäärä ja uudet kasvot koetapahtumassa ovat monen tekijän summa.

Järjestelyiden kannalta hirvijahdin päättyminen oli suurin mahdollistaja (maastot ja tuomarit). Suotuisa ajankohta ja eri metsästysseurojen välinen yhteistyö mahdollisti mielekkäitä ja koiralle turvallisia koemaastoja. Koetoiminnalle on Kymessä hienot perinteet, jossa parhaita maastoja pyydetään ja niitä myös annetaan koetoimintaan, kunhan rasitus pidetään kohtuullisena.

Alueen susitilanne ei aiheuta toistaiseksi huolta valituissa maastoissa koetoiminnan suorituksille.

Kokeen olosuhteet mahdollistivat “sulan ykkönen” tavoittelun. Tämä oli osaltaan kannustamassa kokeneempiakin kävijöitä tulemaan, jopa polven syvyisestä hangesta etelän ajokokeisiin. Tässä tapauksessa ratkaisu toi kokeen voiton ja koiralle käyttövalion arvon. Hieno esimerkki noviiseille ja mallia meille kaikille, osallistumalla voi onnistua!

Riittävä tiedotus on aina tapahtumien keskiössä. Sosiaalinen media tukee, mutta paikalliset toimijat luovat tapahtumalle rungon, josta ammentaa tietoa. Perinteiset keinot ovat yhä arvossa: painetut julkaisut, kasvattajien, järjestäjien, seurojen jäsenten henkilökohtaiset yhteydenotot koiranomistajiin ja koiraharrastajiin ovat tärkeitä. Perinteen muodostamisella olisi tässäkin arvonsa eli toiminnan vakioiminen luo tunnettavuutta.

Onnistunut keittiötoiminta ja muonitus mahdollistivat mukavan ilmapiirin. Aamupalalle kokoontuva lähes 40 hengen joukko on vaikuttava näky, siinä pitää kahvipannujen porista ja jakolinjaston toimia. Maittavat antimet takasivat näissä kokeissa kylläiset vatsat. Kiitos Anja!

…mutta tappio on aina orpo!”

Sääolosuhteet haastavat ja koetoiminnan uhkana ovatkin lauhtuvat, lumettomat talvet, joiden seurauksena valkoisella metsäjäniksellä on ottajansa. Yhä useammin riistakannan ja metsätalouden muutoksista johtuen ajotilanteiden kokemukset käyvät haastavimmaksi. Koirat työskentelevät pirstaloituvissa metsämaastoissa, joista metsäjänis väistyy, mutta kauriit ja peurat lisääntyvät.

Metsästysseuroissa ovat keinot luonnon kehityskulun muokkaamiseksi vähissä, jota toki paikallisesti voidaan yrittää hidastaa. Esimerkiksi Kimolan riistamiehet on historiansa ensimmäistä kertaa huomioinut metsästyksessä jäniskannan kehityksen, rajaamalla kiintiöihin metsäjänikset. Tämä on tehty ennakoiden, jo suhteellisen hyvän jäniskannan aikana.

Jänistiheyden ja asennoitumisen toista kulmaa edustaa Kouvolassakin ajoittain esiintyvä jänisrutolla pelottelu. Tämä kumpuaa paikallisesti lähinnä kennelharrastusta ymmärtämättömien mielipiteistä. Alueelta tutkitut yksittäiset jänisruttotapaukset ovatkin pääasiassa olleet viime vuosina, lähinnä rusakoiden kuolinsyinä.

Susiongelma tullee jatkossa Kouvolan seudullekin ajokokeiden haasteeksi – valtakunnalliseen tapaan. Koiranomistajien ja koejärjestäjien vastuu sekä huoli kasvavat, voidaanko koiria maastoissa koetella. Perustellusti voidaankin kysyä tulisiko ajokokeiden sääntöjä vielä kertaalleen tarkentaa? Voitaisiinko ajokoesääntöihin esittää lisäys, että koeryhmällä olisi oikeus kantaa asetta (haulikko). Aseella voitaisiin pelottelutarkoituksessa, susi tarvittaessa karkottaa koiran läheisyydestä. Tämän toteuttaisi maastossa tuomariryhmä mikäli muuta vaihtoehtoa ei ajokoiran pelastamiseksi ole. Koejärjestäjällä ja tuomariryhmällä tulee olla uhan ilmetessä riittävät keinot, sillä ajokoirien turvallisuus on harrastustoiminnan kovinta ydintä.

Koetoimitsijoiden osalta koesihteerin tehtävistä on alueen ajokokeiden järjestäjille erityinen tarve. Tällä hetkellä samat henkilöt kiertävät kokeista toiseen, vaarana onkin näiden toimijoiden ylikuormittuminen. Asia on lienee hoidettavissa koulutuksella. Tähän tuleekin jokaisen kokeita järjestävän yhdistyksen kannustaa jäseniään hoitamaan oma osuutensa kuntoon.

BEAJ 1 ja KVA rusakkoajoilla!

Olosuhteiden ja luonnon muuttuminen näkyi osaltaan viidennellä koekäynnillä olleelle beaglelle. Aina ei beaglen eteen sattunut rusakko ole kuitenkaan kirous. Tästä saatiin hieno osoitus näistäkin kokeista. Tuomariryhmä onnistui todistamaan beaglen edessä viipottavaa rusakkoa, raikuvan ajon kulkiessa metsäsaarekkeesta toiseen. Sama toistui vieläpä molemmissa erissä, luonnollisesti eri ajettavalla.

Osoituksena beaglen hienosta sopeutumisesta ja upeasta selviytymisestä oheinen Blackpepoon Be Foresterin kuvakaappaus jälkimmäisestä ajoerästä.

 

Punaisella viivalla tuomareiden toteama rusakkoajo. Maisemat vaihtuivat ajon aikana yli 15 km:n edestä ja erä päättyi korkealle kalliolle, lähelle kirkonkylää. Todetut ajominuutit toivat ansaitusti BEAJ1:n tuloksen.

Loppuasetelma

Noviisikokeiden osalta Kaakon Beaglen jäsenistö toimi  kokeiden kovana ytimenä, asettaen henkilöstön mm ylituomarin, koesihteerin sekä useiden maastojen tuomarointitehtäviin. Tämä olikin jäsenistölle hyvä yhteishengen koetin, toimien osaltaan 53. Ajovoittajaottelun järjestelyiden harjoitusalustana.

Noviisikokeesta saadun palautteen perusteella yhdistyksen yhteishengen puutteesta ei pidä olla huolissaan. KB on iskussa, taantumus ei ahdista, eikä noviisisuus hävetä! Tervetuloa Kotkaan Ajovoittajaotteluun toteamaan tilanne 14 – 15.11.2020 koiran kanssa tai ilman, noviisina tai lajiin jo syvällisesti vihkiytyneenä.

Lämmin kiitos noviisikokeen tuesta Kymen kennelpiirille, alueen metsästysseuroille, sekä tapahtumaan maastoja, tiloja ja henkilöstöä luovuttaneille yhteisöille. Erityinen ansio ajokokeiden järjestelyissä tietysti kuuluu aina koiran omistajille, kiitos rohkeudestanne. Yhteisöllinen kenneltoiminta ja koirien metsästyksellisten ominaisuuksien kartoitus liikahti ansiostanne pykälän eteenpäin.

Tulokset:

161/1 Blackpepoon Be Enzo, om. Joni Vänttinen, Heinävesi Beaj1 83,33 p.
(50/105, 88/107) Kolmas käyttövalion arvoon vaadittava ykköstulos.
161/1 Blackpepoon Be Forester, om. Martti Konka, Kouvola Beaj1 65,50 p.
(3/88, 45/68 ) Koirasta tuli käyttövalio.
161/2 Haukkulammen Maisa, om. Jukka Penttilä, Imatra Beaj2 50,08 p.
(61/39, 82/65)
904/2 Tulipuun Doris, om. Pekka Tuomi, Orimattila Beaj3 48,58 p.
(5/78, 153/26)
51/1 Aurinkoahon Simeoni, om. Pekka Sjögren, Kouvola Ajok0 42,96 p.
(24/64, 61/25)
161/1 Shortlake Banzo, om. Keijo Mikkelä, Kouvola Beaj3 42,50 p.
(144/14, 63/78 )
161/2 Middle Island’s Diiva, om. Pekka Askola, Kouvola Beaj0 33,04 p.
(182/55, -/- kesk. / käpälät)
161/1 Tervapekan Aramis, om. Tiina Nerep, Espoo Beaj0 21,96 p.
(207/23, 33/-)
161/1 Helios, om. Teemu Paajanen, Hollola Beaj0 3 p.
(240/-)

 

Teksti: Ossi Hilden